Millaisia sosiaalityön näkökulmasta kiinnostavia tuloksia Suomen perustulokokeilusta saatiin?

Laura Tarkiainen, Christian Kroll ja Helena Blomberg

Vuosina 2017–2018 Suomessa toteutettiin perustulokokeilu, jossa 2 000 työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa Kelasta marraskuussa 2016 saanutta henkilöä sai vastikkeetonta 560 euron suuruista etuutta kahden vuoden ajan.  Verotonta etuutta ei tarvinnut hakea, eivätkä työ- tai yrittäjätulot vähentäneet etuuden määrää.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmämme haastatteli kevään 2019 aikana 81 kokeilussa mukana ollutta henkilöä osana perustulokokeilun laajempaa arviointia [1]. Tavoitimme tutkimuksessamme maanlaajuisesti eri elämäntilanteissa ja työmarkkina-asemissa olevia ihmisiä. Osalle haastateltavistamme perustulokokeilu oli ollut käänteentekevä ja toivoa luova elämänjakso, kun taas osalle kokeilun vaikutukset olivat vähäisiä, jollei jopa olemattomia.

Laadullisen tarkastelun avulla olemme halunneet ymmärtää niin itse kokeiluun kuin vastikkeettomaan etuuteen liittyviä kokemuksia keskittymällä ihmisten omiin kuvauksiin kokeilun vaikutuksista. Aiemmat laadulliset tutkimukset eri maiden perustulokokeiluista ovat muun muassa osoittaneet perustulon vaikuttaneen myönteisesti ihmisten omanarvontuntoon ja luottamuksen kokemuksiin [2], terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, kulutusmahdollisuuksiin ja kykyyn pitkäjänteisesti suunnitella omaa talouttaan ilman kielteisiä byrokratiakokemuksia [3]. Myös viimesijaiseen harkinnanvaraiseen taloudelliseen tukeen liittyvän leimallisuuden on koettu vähentyneen aiempien perustulokokeilujen aikana [4].

Haastateltaviemme kuvaukset perustulokokeilun vaikutuksista myötäilevät ainakin osittain aiempia laadullisia tutkimuksia. Vertailu eri perustulokokeilujen välillä on tosin vaikeaa, sillä ne on toteutettu hyvin erilaisissa sosiaalipoliittisissa toimintaympäristöissä. Suomen kokeilussa on ollut ainutlaatuista satunnaisesti valittujen henkilöiden lakisääteinen pakko osallistua kokeiluun.

Kokeilu aikuissosiaalityön näkökulmasta

Aikuissosiaalityön tutkimuksen ja käytännön näkökulmasta tutkimustuloksemme ovat erityisen kiinnostavia kahtalaisesta syystä.

Ensinnäkin tutkimuksemme pohjalta on tunnistettavissa vaikeassa työmarkkina-asemassa ja vaikeutuneissa elämäntilanteessa olevien henkilöiden avoimille työmarkkinoille työllistymiseen liittyviä onnistumistarinoita, jotka ovat aktivointipolitiikan ja vastikkeellisuuden kehyksessä olleet harvassa ja ainakin tutkimuskirjallisuudessa niukalti raportoituja [5].  Osassa haastateltaviemme kertomuksia työllistymiseen liittyvät onnistumiset kuvataan pitkäaikaisina projekteina esimerkiksi haastateltavien mielenterveysongelmien, asunnottomuuden tai muutoin vaikeutuneen elämäntilanteen vuoksi. Perustulokokeilun aikana haastateltavat ovat yhtäältä voineet saada tukea viranomaisilta ja kolmannelta sektorilta, toisaalta itsenäisesti kahden vuoden ajanjaksolla ”laittaa asioitaan kuntoon” niin että työllistyminen on ollut ajankohtaista pitkänkin työttömyysjakson jälkeen. Näissä kertomuksissa korostuu haastateltavien kyky kokeilun aikana ennustaa tulevaisuuttaan ja tehdä työllistymiseen liittyviä omaehtoisia valintoja. Vaikka kuvaukset perustulon työllisyysvaikutuksista ovat aineistossamme melko myönteisiä, kaikki perustuloon liitetyt merkityksenannot eivät kuitenkaan sitä olleet. Osa palkkatyön ulkopuolella olleista haastateltavistamme kuvasi esimerkiksi epäonnistuneensa perustulolla, mikä heijastaa perustulokokeiluun liitettyä työllistymistavoitetta.

Toiseksi tuloksemme ovat kiinnostavia sosiaalityön näkökulmasta nimenomaan palkkatyön ulkopuolella tapahtuneiden onnistumisten vuoksi. Nämä onnistumiset liittyvät ennen kaikkea haastateltaviemme kertomuksiin mielekkäästä tekemisestä, autonomisen toimijuuden vahvistumisesta sekä aktivointiin liittyvien pakkotoimenpiteiden sekä byrokratiaan liittyvän stressin ja etuuden menettämisen pelon poistumisesta. Monet perustulon kannattajat ovatkin esittäneet, että perustulon merkitykset ja vaikutukset ovat työtä ja työllistymistä laajempia, esimerkiksi ymmärtämällä perustulo yksilöä osallistavana ja vapauttavana tulona [6][7]. Yleisesti ottaen hyvin moninaiset palkkatyön ulkopuoliset toimet – kuten omaishoiva, vapaaehtoistyö ja osuuskuntatoiminta – nimetään haastateltaviemme puheessa työksi. Kuvausten mukaan näitä toimia on perustulokokeilun aikana voinut toteuttaa vapaammin ilman omaan aktiivisuuteen ja vastikkeellisuuteen liittyvää selontekovelvollisuutta. Tämä on tarjonnut myös osalle haastateltavistamme laajemman kirjon hyväksyttyjä tapoja olla osallinen yhteiskunnassa, myös palkkatyön ulkopuolella.

Tutkimustulostemme pohjalta voi johtaa lukuisia sosiaalityörelevantteja päätelmiä, mutta erityisen korostuneita ovat kuitenkin haastateltaviemme merkityksenannot kyvystä suunnitella ja ennustaa omaa elämää ilman sanktiointiin liittyvää huolta. Nämä kuvaukset liittyvät sekä palkkatyöhön että sen ulkopuolisiin kertomuksiin. Toivomme että tuloksemme herättävät esimerkiksi miettimään sitä, miten käytännön aikuissosiaalityössä ja nykyisessä etuus- ja palvelujärjestelmässämme voidaan turvata paremmin pitkään työttömänä olleiden ihmisten elämän ja taloudenpidon ennustettavuutta sekä vahvistaa palkkatyön ulkopuolella olevien kansalaisten itsemääräämisen ja arvokkuuden kokemusta. Tuloksemme herättävät erityisesti pohtimaan työttömyysturvaan liittyvien pakko- ja sanktiotoimenpiteiden mielekkyyttä sekä sitä mitä vaikeimmin työllistyvien parissa tehtävässä työssä olisi mahdollista tehdä toisin. Millä tavoin voidaan vahvistaa aikuisasiakkaiden omaehtoisia valintoja?

Kirjallisuus

[1] Blomberg Helena, Christian Kroll, ja Laura Tarkiainen. ”Elämää perustulolla – Perustulokokeilun työllisyys-, osallisus- ja autonomiavaikutukset kokeiluun osallistuneiden haastattelukertomuksissa.”  Teoksessa Suomen perustulokokeilun arviointi, toimittaneet Olli Kangas, Signe Jauhiainen, Miska Simanainen, ja Minna Ylikännö, 107–35. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 2020.

[2] Bohmeyser, Michael, ja Claudia Cornelsen.  Was würdest Du tun?: Wie uns das Bedingungslose Grundeinkommen verändert – Antworten aus der Praxis. Berlin: Econ Verlag, 2019.

[3] Hamilton, Leah, ja James P. Mulvale. ““Human Again”: The (Unrealized) Promise of Basic Income in Ontario.” Journal of Poverty 23, nro. 7 (2019): 576–99.

[4] Calnitsky, David.  ““More Normal than Welfare”: The Mincome Experiment, Stigma, and Community Experience.” Canadian Review of Sociology 53, nro. 1 (Helmikuu 2016): 26–71.

[5] Danneris, Sophie, ja Dorte Caswell. “Exploring the Ingredients of Success: Studying Trajectories of the Vulnerable Unemployed Who Have Entered Work or Education in Denmark.” Social Policy and Society 18, nro. 4 (Lokakuu 2019): 615–29.

[6] Davala, Sarath, Renana Jhabvala, Guy Standing, ja Mehta Soymya Mehta.  Basic Income. A Transformative Policy for India. London: Bloomsbury, 2015.

[7] Van Parijs, Philippe. “Sociologists Can Contribute to It The Universal Basic Income: Why Utopian Thinking Matters, and How.” Politics & Society 41, nro.2 (Kesäkuu 2013): 171–82.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s