Digitaalinen lukutaito ja sosiaalityö

Anu-Riina Svenlin YTT, Yliopiston opettaja

COVID-19 pandemia on haastanut koulutuksenjärjestäjiä monella tavalla. Myös lähiopetukselle rakentuva sosiaalityön koulutus siirretiin pikavauhtia verkkoon. Etua oli siitä, että monilla sosiaalityön opettajilla oli kokemusta SOSNET yliopistoverkostossa toteutetuista verkkokursseista. Samanaikaisesti sosiaalityön kentällä aktivoitui uusia kysymyksiä kuten, miten asiakkaisiin pidetään yhteyttä, missä asiakkaita tavataan, miten ja missä tiedotetaan palveluista. Verkossa työskentelystä tuli monille arkipäivää.

Uuden lukuvuoden kynnyksellä on hyvä reflektoida sitä, millaista osaamista koulutus tarjoaa digitaalisissa ympäristöissä toimimiseen. Taustalla kummittelee nimittäin isompi kysymys sosiaalityöntekijöiden digitaalisesta lukutaidosta. Arja Kilpeläinen ja Jukka Sankala1 totesivat jo kymmenen vuotta sitten, että teknologian hallinta ja sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja ymmärtäminen sosiaalityön resurssina vaativat kirkastamista. Sosiaalityön koulutuksessa tätä kirkastamista kaivataan edelleen. 

Tarkastelen seuraavaksi Douglas Belshawin2  esittämiä digitaalisen lukutaidon ydinelementtejä, jotka esitellään myös tuoreessa Teaching social work with digital technology3 teoksessa. Belshawn digitaalisen lukutaidon elementit konkretisoivat hyvin sitä, millaista osaamista digitaalisissa ympäristöissä toimiminen ja siellä vaikuttaminen vaativat.  Belshaw jakaa digitaalisen lukutaidon kahdeksaan ydinelementtiin: kulttuurisuus, kognitiivisuus, rakenteellisuus, kommunikatiivisuus, luovuus, kriittisyys, vaikuttaminen ja luottavaisuus. Toisin sanoen digitaalinen lukutaito on enemmän kuin sovellusten ja teknologian käyttämistä.

Belshawin mukaan digitaalisen lukutaidon perusta on ymmärrys siitä kulttuurisesta kontekstista, jossa digitaalista teknologiaa käytetään. Kyse on navigointitaidosta eli siitä, että sosiaalityöntekijä osaa toimia erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä. On eri asia kirjoittaa blogitekstiä kuin keskustella Twitterissä tai Facebookissa. On eri asia keskustella asiakkaan kanssa Chat-palvelussa kuin olla videoneuvottelussa nuoren kanssa, joka asuu toisella puolella Suomea. On ymmärrettävä, mihin tarkoitukseen tiettyä sovellusta, esimerkiksi What’s appia, käytetään ja miksi. Kulttuurisuus on sitä, että opitaan hahmottamaan digitaalista maailmaa ja siellä toimimista unohtamatta sen vaikutuksia asiakkaiden arkeen.4

Digitaalinen lukutaito sisältää myös kognitiivisen elementin, joka on tietoa ja ymmärrystä siitä, miten digitaaliset ympäristöt rakentuvat ja mikä on niiden toimintalogiikka. Tämä osa digitaalista lukutaitoa on keskiössä esimerkiksi sähköisiä asiointipalveluita suunniteltaessa. Tekniikka on tiedon kanava ja välittäjä, mutta yhtä olennaista on ymmärtää mitä tietoa välitetään, kuka sitä välittää ja kenelle5. Digitaalista lukutaitoa on pysähtyä ja kysyä, miten asiakas saa yhteyden työntekijään tai pohtia, millaiselta näytöltä, kirjaston tietokoneelta vai älypuhelimelta, asiakkaat lukevat viestejämme tai täyttävät hakemuksia. Se on kiinnostusta siihen, millaisissa digitaalisessa maailmassa asiakkaat elävät (tai eivät elä). Lasten ja nuorten parissa tehtävässä sosiaalityössä digitaalista lukutaitoa on tuntea esimerkiksi Snapchatin toimintalogiikka – miten nuoret siellä kommunikoivat. Omalla tutustumislistallani on Discord, joka on otettu käyttöön muun muassa nuorisotyössä. 

On todennäköistä, että sosiaalityöntekijät tuottavat tulevaisuudessa digitaalista sisältöä yhä enemmän itse. Belshawn ajattelua seuraten kyse on kyvystä tuottaa sisältöä ja verkostoitua digitaalisilla alustoilla. Se on kykyä tiivistää viestittävä asia kuvaksi, tekstiksi tai videoksi. Se on myös tietoa siitä, kuka omistaa tekijänoikeudet ja kuinka toisen omaa lainataan. Tällaisia taitoja opiskelijat (ja alan opettajat!) oppivat, kun tehtäväksi annetaan podcastin, videon, blogikirjoituksen tai infolehtisen laatiminen asiakkaalle6.  Lisäksi tarvitaan viestintätaitoja eli tietoa siitä, missä sisältöä jaetaan ja missä ihmiset voivat tavata verkossa. Sosiaalityöntekijöiden on myös verkossa osattava yhdistää ihmisiä, kuten Nokian vanhassa sloganissa ”connecting people”, sekä luoda ja ylläpitää suhteita ”connect to people”. Koulutuksessa tällaisia kokemuksia voi tarjota esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden kohtaaminen verkossa. 

Luovuus digitaalisen lukutaidon elementtinä tarkoittaa kykyä tuottaa sellaista uutta, jolla on arvoa. Haasteellista on se, että digitaalinen sisältö saa helposti suuremman arvon kuin se, mikä on todellisuudessa uutta ja hyödyllistä. Siksi sosiaalityön opettajien tulisi myös itse tuottaa digitaalista sisältöä (kuten blogikirjoituksia!) ja laatia opiskelijoille erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä toteutettavia tehtäviä. Oppimistehtäviä tulisi kannustaa opiskelijoita ottamaan riskejä – sattumanvaraisuus, erehtyminen ja löytäminen ovat osa prosessia. Uutta sisältöä syntyy esimerkiksi silloin, kun opiskelijat perehtyvät uuteen aiheeseen ja opettavat toisiaan. 

Merkittävä osa digitaalista lukutaitoa on kriittinen katse, jonka tulisi kohdistua siihen, millaisia näkökulmia ja sisältöjä verkkosivuilla esitellään, millaisiin lähteisiin viitataan ja kuka on kirjoittaja. Kriittisyyttä on kohdistettava myös järjestelmätason kysymysten tarkasteluun. Millaisten toimintojen siirtäminen verkkoon on tarkoituksenmukaista ja mitkä ovat perustelut? Milloin verkossa asioiminen todellisuudessa parantaa palveluita eikä vain halvenna niitä? Milloin ollaan pudottamassa ihmisiä digikuiluun, milloin nostamassa?   

Kriittisyyteen yhdistyy civic-elementti, joka viittaat digitaalisten alustojen hyödyntämiseen nimenomaan vaikuttamistarkoituksessa ja kansalaiskeskustelun herättämisessä. Voisi väittää, että digitaalinen lukutaito on merkittävässä roolissa silloin, kun tehdään rakenteellista sosiaalityötä. Se on yksi väline, jonka avulla voidaan murtaa sosiaalityössä vallalla ollutta vaikenemisen kulttuuria, jota Laura Tiitinen7 kuvaa väitöskirjassaan. Kyse on siitä, että osataan vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös verkossa. Suomalaisessa sosiaalityössä vaikuttava esimerkki tästä on #1000nimeä -adressi, joka nosti esiin lastensuojelun muutostarpeet. Adressin toteuttaminen ja sen saama kannatus olisi tuskin onnistunut ilman tekijöiden digitaalista lukutaitoa. Kenties opiskelijat voisivat syksyn aikana hioa digitaalista lukutaitoaan analysoimalla hashtägeja #blacklivesmatter tai #womensupportingwomen. 

Viimeinen digitaalisen lukutaidon elementti on luottavaisuus, joka on uskoa omaan osaamiseen ja kompetenssiin. Tämä edellyttää hallinnan tunnetta, joka vahvistuu, kun opiskelijat ratkovat ongelmia ja toimivat erilaisilla digitaalisilla alustoilla. Belshawin mukaan luottavaisuus on syväymmärrystä siitä, miten kaikki kahdeksan elementtiä nivoutuvat yhteen. 

COVID19 pandemia on osoittanut konkreettisesti sen, että sosiaalihuollon palveluita on pystyttävä tarjoamaan enenevässä määrin myös verkossa. Tämä on mahdollista, kun ymmärretään, millaisia taitoja se työntekijöiltä vaatii. Tähän digitaalinen lukutaito on osaamista kuvaavana käsitteenä hyvä renki. Ydinelementit antavat hyvät suuntaviivat sille, miten näitä taitoja voidaan kehittää opintojen aikana. Ne haastavat myös koulutuksentarjoajia tarkastelemaan omaa osaamista ja suhdetta digitaaliseen maailmaan. Enää ei riitä, että digitaalisen lukutaidon ja digiosaamisen edistäminen sosiaalityössä on muutaman pioneerin harteilla. 


1 Kilpeläinen, Arja & Sankala, Jukka. ”e-Osaaminen sosiaalityön asiantuntijuutta rakentamassa.” Teoksessa Sosiaalityö, tietoa ja teknologia, toimittaneet Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen ja Sirpa Kuusisto-Niemi, 271–287. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010.

2 Belshaw, Douglas. “The essential elements of digital literacies.” Retrieved from http://digitalliteraci.es/ 2014

3 Iverson Hitchcock, Lauren, Sage, Melanie & Smyth, Nancy J. Teaching Social Work with Digital Technology. CSWE Press, 2019.

4 Iverson Hitchcock, Lauren, Sage, Melanie & Smyth, Nancy J. Teaching Social Work with Digital Technology. CSWE Press, 2019.

5Kilpeläinen, Arja & Sankala, Jukka. ”e-Osaaminen sosiaalityön asiantuntijuutta rakentamassa.” Teoksessa Sosiaalityö, tietoa ja teknologia, toimittaneet Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen ja Sirpa Kuusisto-Niemi, 271–287. Jyväskylä: PS.kustannus, 2010.

6 Iverson Hitchcock, Lauren, Sage, Melanie & Smyth, Nancy J. Teaching Social Work with Digital Technology. CSWE Press, 2019.

7 Tiitinen, Laura. Kamppailu sananvapaudesta: sosiaalialan ammattilaisen toiminta ja valtasuhteet mediavaikuttamisen kentällä. Väitöskirja. Lapin yliopisto, 2019.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s