Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaita tutkimassa

Nuoret jäävät usein vaille tarvitsemaansa hoitoa.”

Siiri-Liisi Kraav, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto

Anniina Kaittila, erikoistutkija, Turun yliopisto

Merja Anis, professori, Turun yliopisto

Huoli nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan on ollut viime vuosina laajasti esillä tiedotusvälineissä. Uutisista välittyy kuva paitsi nuorten mielenterveyden ongelmien lisääntymisestä myös heille saatavilla olevan tuen ja hoidon riittämättömyydestä. Avunsaannin vaikeus on tullut esiin esimerkiksi koulupsykologien vastaanottojen ja nuorisopsykiatrian yksiköiden ruuhkautumisena [1, 2]. Lastensuojelupalvelut ovat kuormittuneet vaikeasti oireilevien nuorten edellyttämän vaativan tuen ja henkilöstöpulan ristipaineessa [3].

Nuorten palvelutarpeista ja palvelujen ongelmakohdista on kuitenkin paitsi väestötasolla myös yksilö- ja perhetasolla Suomessa vasta vähän tutkittua tietoa [4, 5].  Turun ja Itä-Suomen yliopistojen sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yksiköt sekä Turun Sote-akatemia yhdessä Turun ammattikorkeakoulun kanssa käynnistivät Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus, LANUPS -tutkimushankkeen, vastaamaan tähän ajankohtaiseen tiedontarpeeseen.

Tutkimuksessamme tarkasteltavat palvelut, lastensuojelu ja nuorisopsykiatria, ovat palvelujärjestelmässä toimijoita, joille kuuluu vastuu kaikkein vaativimman hoidon tarpeessa olevista nuorista, kun kevyemmän tason ja varhaisemman vaiheen palvelut eivät riitä turvaamaan heidän hyvinvointiaan. Hankkeemme tarkoituksena on tutkia näiden palveluiden yhdyspintoja sekä asiakkuuksien ja palvelujärjestelmien nivelkohtia monitasoisesti, jotta palveluiden puutteet ja katvealueet voitaisiin tunnistaa ja korjata. Vaativaa tukea tarvitsevat lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat on huomioitu vahvasti myös kansallisessa osaamis- ja tukikeskusten (OT-keskukset) kehittämistyössä. Siten tutkimuksemme kiinnittyy vahvasti myös meneillään olevaan sote-uudistukseen ja kansalliseen palveluiden kehittämiseen.

Nuoret jäävät usein vaille tarvitsemaansa hoitoa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [4] on kerännyt yhteen määrällisiä tietoja lastensuojelun sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksista Suomessa vuonna 2017. Lastensuojelun sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakkaana oli yhteensä noin 100 000 lasta. Molemmilla sektoreilla oli eniten teini-ikäisiä asiakkaita. Lapsia, jotka olivat vuoden aikana sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakkaana (avo- ja/tai osastohoidossa) että lastensuojelun sijoituspaikassa oli yhteensä 6 700. Sen sijaan promille alaikäisistä, vain 1 200 lasta ja nuorta, oli ollut sekä lastensuojelun sijoituspaikassa että vuodeosastolla eli kaikkein vahvimman hoidon ja tuen piirissä.

Tutkimusten perusteella tiedämme, että merkittävä osa sijoitetuista nuorista kärsii erilaisista psyykkisistä oireista ja osa heistä on myös selkeästi psykiatrisen hoidon tarpeessa. Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat merkittävästi yleisempiä sijaishuollossa olevilla nuorilla muuhun väestöön verrattuna [6]. Tästä huolimatta lastensuojelun asiakkaana olevat nuoret jäävät usein vaille tarvitsemaansa nuorisopsykiatrista hoitoa riittämättömien resurssien ja puutteellisen yhteistyön vuoksi [7, 8]. Sekä nuoren tuen tarpeen tunnistamisessa että palvelujen järjestämisessä on todettu olevan puutteita.  Tällä hetkellä tilannetta hankaloittaa myös se, että nuorisopsykiatriset hoidot ovat pahasti ruuhkautuneet lähetemäärien massiivisen lisääntymisen takia [9]. Palvelujen tarjonta ja saatavuus tiettävästi myös vaihtelevat alueellisesti [4, 8].

Nuorten avun saantia haastaa siis paitsi palvelujen kuormittuminen myös palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja palvelujen välisen yhteistyön puute [10, 11]. Monien ongelmien kanssa kamppailevia perheitä ohjataan usein palvelusta toiseen, ja kukin palvelu on kovin usein keskittynyt lähinnä reagoimaan yksittäisiin ongelmiin sen sijaan, että asiakkaiden asioita hoidettaisiin kokonaisuutena [12]. Sama ilmiö on todettu myös kansainvälisissä tutkimuksissa [13]. Varsinais-Suomessa vuonna 2019 toteutetun kyselyn mukaan lastensuojelun ja lapsiperhesosiaalityön asiantuntijatyöryhmän jäsenet kokivat, että palvelujärjestelmän suurimpia ongelmakohtia ovat sekä lastensuojelun sijaishuollon että psykiatrisen hoidon tarpeenmukaisten palvelujen heikko saatavuus, riittämätön resursointi ja osaamistaso sekä hyödynnettävien toimintatapojen niukkuus [12]. 

Palvelut kaipaavat kipeästi kehittämistä

Usein paras ja myös kustannustehokkain tapa auttaa sijaishuollossa olevia nuoria ainakin joissakin heidän ongelmissaan saattaisi olla sijaishuollon piirissä toteutettavat, esimerkiksi ryhmämuotoiset interventiot (Treatment Foster Care [14, 15]). Sijaishuollossa oleville nuorille onkin kehitetty räätälöityjä psykososiaalisia hoitomenetelmiä, joita toteutetaan joko yksilö- tai ryhmämuotoisina [16]. Tarpeen mukaan näissä hoidoissa ja tukimuodoissa voivat painottua joko nuorisopsykiatriset tai sosiaalityön elementit. Menetelmiä koskevat tutkimukset on kuitenkin pääosin tehty ulkomailla, joten kotimaisen tutkimuksen tarve on ilmeinen.

Kyseessä on siis varsin monitahoinen ongelmavyyhti: sijoitettujen nuorten hyvällä hoidolla ja tuella voitaisiin ehkäistä syrjäytymistä ja ongelmien syventymistä. Tarvittaisiin kuitenkin ensin selkeä näkemys siitä, kuinka heitä parhaiten autettaisiin. Toteutuksessa ongelmana ovat tällä hetkellä selvästi alimitoitetut resurssit. Toisaalta tärkeää on myös näiden vähäisten resurssien käyttö kustannustehokkaasti ja mahdollisimman pitkälle tutkimustietoon perustuviin hoitoihin ja tukimuotoihin.

LANUPS-tutkimuksella pyrimme vastaamaan kysymykseen millaista tukea ja hoitoa lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat tarvitsevat. Tutkimustulosten pohjalta voidaan kehittää lastensuojelun sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä ja vaativan sijaishuollon sosiaalityötä sekä hyödyntää tutkimuksesta saatua tietoa nuorisososiaalityön kehittämiseen yleisemmin.

LANUPS-hanke on saanut Sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen valtionavustuksen vuosille 2021–2022.

Siiri-Liisi Kraav on projektitutkija Itä-Suomen yliopistossa, Anniina Kaittila on erikoistutkija ja Merja Anis professori Turun yliopistossa sosiaalityön oppiaineessa. LANUPS-hankkeessa ovat lisäksi mukana Itä-Suomen yliopistosta professori Riitta Vornanen ja erikoistutkija Leena Leinonen (sosiaalityö) sekä professori Tommi Tolmunen (nuorisopsykiatria), Turun yliopistosta apulaisprofessori Max Karukivi (nuorisopsykiatria), projektitutkija Minna Alin ja erikoistutkija Outi Linnossuo (sosiaalityö), tutkimuspäällikkö Miia Tuominen ja projektityöntekijä Suvi Puttonen (Sote-akatemia) sekä Turun ammattikorkeakoulusta tutkimusvastaava Eeva Timonen-Kallio (lapsi- ja perhetutkimus).

Lähteet:

  1. HS. 2021. Opiskelijoiden masennus- ja ahdistusoireilu on lisääntynyt ja koulupsykologien vastaanotot ruhkautuneet – helpotust tilanteeseen haetaan lakimuutoksesta. Helsingin Sanomat. Kotimaa 29.8. 2021. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008190352.html
  2. YLE. 2021. Nuoria on psykiatrisessa hoidossa enenmmän kuin koskaan, ja korona on vain yksi syy: kuuntele, miksi vika on professorin mielestä yhteiskunnassa. YLE, Uutiset 28.4.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11899434
  3. STT Info. 2020. Lastensuojelun kriisi on ratkaistava. Lapsiasiavaltuutettu 17.11.2020. https://www.sttinfo.fi/tiedote/lastensuojelun-kriisi-on-ratkaistava?publisherId=17712812&releaseId=69893943
  4. Heino T., Forsell, M., Eriksson, P., Känkänen, P., Santalahti, P. & Tapiola, P. 2018. Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat – yhteinen vastuu. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  5. Kiuru, K-E & Metteri, A. 2014. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus potilaskertomusaineistossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 51, 146-160
  6. Turney K. & Wilderman, C. 2016. Mental and physical health of children in foster care. Pediatrics 138:e20161118.
  7. Halila, R., Hoikkala, S., Malja, M. & Tapiola, M. (toim.) 2021. Lasten ja nuorten vaativimpien palveluiden osaamis- ja tukikeskuksia valmistelevan työryhmän raportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 
  8. Heino T., Hyry, S., Ikäheimo, S., Kuronen, M. & Rajala, R. 2016. Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset. HuosTa-hankkeen (2014-2015) päätulokset. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  9. Reinsalo, P. & Kaltiala, R. 2019. Onko nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaskunta muuttunut lähetemäärien kasvaessa? Lääkärilehti. 36/2019 vsk 74, s. 1956-1962.
  10. Sandberg, E. 2016. ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
  11. Yliruka, L., Vartio, R., Pasanen, K. & Petrelius, P. 2018. Monimutkaiset ja erityistä osaamista edellyttävät asiakastilanteet sosiaalityössä: Valtakunnallisen kyselyn tuloksia. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  12. Aho, S. 2019. Selvitystyö vaativan sijaishuollon ja psykiatrian yhdistelmäyksikön jatkovalmistelun tueksi Varsinais-Suomessa. Turku: Turun yliopiston sosiaalityön oppiaine.
  13. Ungar, M., Dudding, P., Liebenberga, L., Ungar, M. & van de Vijver, F. 2012. Patterns of service use, individual and contextual risk factors, and resilience among adolescents using multiple psychosocial services. Child abuse & neglect 37 (2-3), 150-159.
  14. Åström, Therese, Martin Bergström, Kickan Håkansson, Ann Kristine Jonsson, Christian Munthe, Ingegerd Wirtberg, Johanna Wiss, and Knut Sundell. “Treatment Foster Care Oregon for Delinquent Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analysis.” Research on Social Work Practice 30, no. 4 (May 2020): 355–67. https://doi.org/10.1177/1049731519890394.
  15. Turner, William, and Geraldine Macdonald. “Treatment Foster Care for Improving Outcomes in Children and Young People: A Systematic Review.” Research on Social Work Practice 21, no. 5 (September 2011): 501–27. https://doi.org/10.1177/1049731511400434.
  16. Kekkonen, V., Tolmunen, T., Markkanen, M., Koskinen, T. & Laukkanen E. 2019. Nuorten psyykkiset ongelmat ja psykososiaaliset menetelmät sijaishuollossa. Suomen Lääkäriliitto 74, 599-603.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s