Tyttötutkimuksella kohti sukupuolisensitiivistä sosiaalityötä

Elina Laine, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto

Monitieteinen tyttötutkimus tutkii lapsuutta, nuoruutta ja ikää sukupuolinäkökulmasta kiinnittäen huomiota tyttöyden rakentumiseen historiallisissa ja sosiaalisissa prosesseissa [1]. Näin analyyttinen katse kohdistuu tyttöjen eroihin, kulttuurisiin tiloihin ja ikävaiheeseen [2].

Väitän tyttötutkimuksen vahvistavan sukupuolisensitiivisen sosiaalityön käytäntöjä ja tutkimusta. Ensinnäkin tyttöyden merkitykset rakentuvat suhteessa sosiaalityön yhteiskunnalliseen ympäristöön, toiseksi tyttöyteen liittyviä käsityksiä tuotetaan sosiaalityön institutionaalisissa käytännöissä ja kolmanneksi sosiaalityön keskiössä on nuoruuden ikävaiheen ja toimijuuden erityisyyden tunnistaminen.

Viittaan käsitteellä ”tyttö” sosiaaliseen, kulttuuriseen ja historialliseen kategoriaan, jonka merkitykset niveltyvät erilaisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin tiloihin. Samalla tytön määritelmälle ei ole selkeää ikäkategoriaa ja joskus aikuisiakin määritellään tytöiksi [1]. Tyttöys ei siis palaudu mihinkään rajattuun käsitykseen sukupuolesta tai iästä. Ennemminkin tyttöyttä tehdään, tuotetaan, toistetaan, esitetään ja puhutaan [ks. 3, 4]. Tämä ei poissulje tyttöjen ruumiillisuuteen nivoutuvia kysymyksiä, jotka liittyvät monesti viattomuuden, huolen, maineen, muutoksen, nautinnon tai vaikka häpeän teemoihin [5]. Toisin sanoen sosiaalityössä on tärkeä tunnistaa, että tytön ruumis ei ole neutraali, vaan sosiaalisten merkitysten kehystämä.

Sosiaalityössä on olennaista kysyä, mikä tulkitaan ”normaaliksi” tyttöydeksi ja millaisia rajoja näillä tulkinnoilla tuotetaan. Sosiaalityön interventiot ovat kohdistuneet usein juuri niihin tyttöihin, jotka eivät ole käytöksellään vastanneet normatiivisiin odotuksiin tyttöydestä [6]. Esimerkiksi lastensuojelulaitosten ja koulukotien historiassa tyttöjen siveellisyyteen, pukeutumiseen ja seksuaalisuuteen on kohdistettu huolta ja kontrollia [esim. 7, 8]. Susan Batchelor [9] kuvaa tyttöyteen kytkeytyvien mielikuvien ristiriitaisuutta siinä, miten tytöt mielletään herkästi haavoittuviksi, heikoiksi, naiiveiksi – ja siksi he ovat suojelun tarpeessa. Toisaalta tyttöys määritellään monesti emotionaaliseksi, irrationaaliseksi, holtittomaksi – ja siksi tytöt ovat kontrollin tarpeessa [9]. Sosiaalityön ehdoton tehtävä on suojella lapsia ja nuoria. Samanaikaisesti sukupuolisensitiivisyys syventää sosiaalityötä, jossa ilmiöt kietoutuvat osaksi sukupuolen ja nuoruuden normatiivisia odotuksia ja sosiaalisia määritelmiä. Näin sosiaalityössä voidaan tarkastella kriittisesti esimerkiksi tyttöjen haavoittuvuuteen ja holtittomuuteen liitettyjä mielikuvia, jotka saattavat kyseenalaistamattomina todentua kontrollin ja huolen teemoissa.

Siinä missä sosiaalityön asiakkaina olevat tytöt tulkitaan herkästi haavoittuvina, niin yleisesti Pohjoismaissa tyttöyteen liitetään käsityksiä vastuullisuudesta, yksilöllisyydestä ja kypsyydestä [10]. Toisaalta tyttöyteen niveltyvät kysymykset koetaan samanaikaisesti hieman vähäpätöisiksi ja turhiksi [11]. Esimerkiksi diskurssit ”kympin tytöistä” osoittavat kuinka tyttöjen koulumenestys tulkitaan herkästi ikävystyttävänä tapana olla ahkera ja tunnollinen tyttö [12]. Vuorostaan käsitykset ”hiljaisista tytöistä” liittyvät mielikuviin tyttöjen passiivisuudesta ja mitään sanomattomuudesta [13]. Sosiaalityön näkökulmasta tärkeiksi muodostuvat käsitykset tyttöjen pärjäämisen pakosta ja sen seurauksista. Esimerkiksi viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan tyttöjen kokemukset uupumuksesta ja ahdistuksesta ovat yleisiä [14]. Mikäli nämä kokemukset jäävät sosiaalityössä huomiotta, sivuutetaan tyttöjen tuen tarpeita. Samalla pärjäämisen ja suorittamisen eetos saatetaan ikään kuin normalisoida luonnolliseksi tavaksi tyttönä olemista tai siinä onnistumista.

Edellä olen tarkastellut tyttöyttä vielä varsin yksipuolisesti. Tyttötutkimuksen keskiössä on kuitenkin intersektionaalisuuden käsite: tyttöyden merkitykset rakentuvat suhteessa ikään, sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, kansalaisuuteen, asuinpaikkaan, seksuaalisuuteen ja muihin risteäviin eroihin [esim. 15]. Erot niveltyvät osaksi erilaisia hierarkioita: muun muassa heteroseksuaalisuuteen, keskiluokkaisuuteen, valkoisuuteen ja cis-sukupuolisuuteen liittyvät normatiiviset odotukset ja ihanteet ylläpitävät yhteiskunnallisia valtasuhteita ja eriarvoisuuksia. Esimerkiksi lapsuus mielletään ei-seksuaaliseksi, vaikka lasten ja nuorten välisiä ihmissuhteita, ihastuksia ja tulevaisuuden kuvitelmia jäsennetään hetero-oletuksen avulla [16]. Intersektionaalinen näkökulma paljastaa, ettei ”tavallisen” tytön positio ole kaikille avoinna, vaan kyse on hegemonisista ja ulossulkevista määritelmistä yhteiskunnassa [17].

Nostan vielä esiin havainnon siitä, että tytöistä puhuttaessa keskusteluun nousee usein pojat! Emmehän unohda poikia? Harry Lunabba [18] tuo esille poikatutkimuksen tarpeen sekä tärkeyden havaita vallan hienovaraisia viestejä, jotka ylläpitävät sukupuolistuneita käytäntöjä sosiaalityössä. Tässä kirjoituksessa tavoitteeni ei ole vähätellä poikia, vaan ravistella käsityksiä tyttöydestä ja vahvistaa ymmärrystä sukupuoli- ja ikäsensitiivisestä sosiaalityöstä. Ylipäätään keskustelut tytöistä ja pojista lukkiutuvat herkästi dikotomioihin, joissa tytöt ja pojat nähdään perustuvanlaatuisesti erilaisina. Tätä jakoa ylläpidetään vastakohtaisuuksien, kuten aktiivinen-passiivinen, hoiva-voima, herkkä-kova ja hiljainen-äänekäs, avulla. Näillä dikotomioilla tuotetaan kuitenkin ahtaita kuulumisen ehtoja, jotka kaventavat nuorten toiminnan tiloja. Samalla sukupuolen binäärinen jäsennys ohittaa erot ja sukupuolen moninaisuuden sekä ylläpitää heteronormatiivisuutta [1].

Palaan alkuun, jossa väitin tyttötutkimuksen vahvistavan sukupuolisensitiivistä sosiaalityötä. Sosiaalityössä on keskeistä pohtia, miten yhteiskunnallisissa rakenteissa mahdollistetaan ihmisoikeuksien toteutuminen tytöille. Esimerkiksi rodullistettujen tyttöjen asemaa tulkitaan usein korostuneen rajoittuneeksi perheen ja yhteisön taholta, vaikka tytöt saattavat kohdata syrjintää ja arkipäivän rasismia yhteiskunnan eri instituutioissa [esim. 4, 19]. Rasismin lisäksi sosiaalityössä on tärkeä purkaa tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja naisvihaa, kuten digitaalista väkivaltaa ja slut shamingia. Esimerkiksi lastensuojelulaitoksissa asuvilla tytöillä on moninaisia kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä [esim. 20].

Lopulta tyttöys on paljon muutakin kuin haurasta ja haavoittuvaa, tai moraalista ja kunnollista. Tyttötutkimuksen keskiössä onkin toimijuuden käsite: tytöt eivät ole vain rakenteiden, instituutioiden ja odotusten kohteita, vaan tytöt neuvottelevat, asemoituvat, sopeutuvat ja vastustavat [1]. Voisiko tyttöyden merkityksiä lukea sosiaalityössä myös suhteessa siihen, miten esimerkiksi hiljaisuus voi olla vaikenevaa toimijuutta ahtaissa sosiaalisissa tiloissa [13]. Miksi emme tarkastelisi tyttöyttä myös siitä näkökulmasta, miten tyttöihin kohdistuvia normatiivisia odotuksia uudelleen määritellään ja puretaan. Olisimmeko sosiaalityössä näitä vallan niksauttajia, toimijuuden tunnistajia ja eriarvoisuuden purkajia?

Lähdeluettelo

[1] Ojanen, K. (2011) Katsaus tyttötutkimuksen suomalaiseen historiaan ja keskusteluihin. Teoksessa: K. Ojanen, H. Mulari & S. Aaltonen (toim.) Entäs tytöt? Johdatus tyttötutkimukseen Tampere: Vastapaino, 9‒43.

[2] Tormulainen, A. (2018) Tyttöenergialla kasvaneet: Postfeministisen populaarikulttuuri-ilmiön yhdessä muistellut merkitykset. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 207, sarja Tiede. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.

[3] Butler, J. (1990) Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity. New York: Routledge.

[4] Isotalo, A. (2015) Mistä hyvät tytöt on tehty? Somalitytöt ja maineen merkitykset. Väitöskirjatutkimus. Turun yliopiston julkaisuja sarja C osa 407. Turku: Turun yliopisto.

[5] Oinas, E. (2011) Tyttötutkimuksen näkökulma ruumiillisuuteen. Teoksessa K. Ojanen, H Mulari & S. Aaltonen, Sanna (toim.) Entäs tytöt? Johdatus tyttötutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 305‒342.

[6] Krumer-Nevo, M., Berkovitz-Romano, A. & Komem, M. (2015) The Study of Girls in Social Work. Major Discourses and Feminist Ideas. Journal of Social Work 15 (4), 425–446.

[7] Pösö, T. (2004) Vakavat silmät ja muita kokemuksia koulukodista. Stakes: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus: tutkimuksia 133.

[8] Vehkalahti, K. (2008) Daughters of penitence: Vuorela State Reform School and the construction of reformatory identity, 1893-1923. Turku: University of Turku.

[9] Batchelor, S. (2021) Fighting Like a Boy? Victimization and Agency in the Lives of Young Women Who Offend. Teoksessa: M. Vogel & L. Arnell (toim.) Living Like a Girl: Agency, Social Vulnerability and Welfare Measures in Europe and Beyond. Berghahn Books, 83-99.

[10] Oinas, E. (2017) The Girl and the Feminist State? Subjectification Projects in the Nordic Welfare State. Teoksessa: B. Formark, H. Mulari & M. Voipio (toim.) Nordic Girlhoods: New Perspectives and Outlooks. Palgrave, 179-206.

[11] Oinas, E. (2006) Osallistavan terveyskasvatuksen haasteet. Mitä on tyttötyö tyttöjen ehdoilla? Teoksessa: A. Puuronen (toim.) Terveystaju: Nuoret, politiikka ja käytännöt. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 91.

[12] Käyhkö, M. (2011) Koulu tyttötutkimuksen näyttämönä. Teoksessa K. Ojanen, H. Mulari & S. Aaltonen (toim.) Entäs tytöt? Johdatus tyttötutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 89-134.

[13] Gordon, T. (2001) Hiljaiset tytöt ja suulaat ”muijat”: naisen ääntä oppimassa. Teoksessa: M. Nikunen, T. Gordon, S. Kivimäki & R. Pirinen (toim.)  Nainen / naiseus / naisellisuus. Tampere: Tampere University press, 93—116.

 [14] Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely (2021). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 30/2021. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-kouluterveyskysely.

 [15] Davis, K. (2008) Intersectionality as Buzzworld: a Sosiology of Science Perpective on What Makes Feminist Theory Successful. SAGE Publications 9 (1), 67—85.

[16] Miettinen, S. (2018) Hankala tyttö! Queer-lapsuuden kulttuurinen mahdollisuus. Teoksessa: V. Parente-Čapková, H. Grönstrand, R. Hapuli & K. Launis (toim.) Nainen kulttuurissa, kulttuuri naisessa. Turku: Turun yliopisto, 57-80

[17] Peuravaara, K. (2021) Just Ordinary Self-Surveillance in Relation to Gender and (Dis)Ability Norms. Teoksessa: M. Vogel & L. Arnell (toim.) Living Like a Girl: Agency, Social Vulnerability and Welfare Measures in Europe and Beyond. Berghahn Books, 30-44.

[18] Lunabba, H. (2021) Haavoittuva maskuliinisuus. Sosiaalityön tiedeblogi — tutkitusti sosiaalityöstä. https://sosiaalityontiedeblogi.home.blog/2021/05/18/haavoittuva-maskuliinisuus/

[19] Ekholm, D., Dahlstedt, M. & Rönnbäck, J. (2021) Becoming a ‘Football Girl’ On Disidentification and Appropriation of Gender Norms and Hierarchies in Sports-Based Interventions in the Swedish Urban Periphery. Teoksessa: M. Vogel, and L. Arnell (toim.) Living Like a Girl: Agency, Social Vulnerability and Welfare Measures in Europe and Beyond. Berghahn Books, 185-204.

[20] Louhela, Helena (2019) Sexual Violence. Voiced and Silenced by Girls with Multiple Vulnerabilities. Väitöskirjatuskimus. Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 188. Oulu: University of Oulu.