Köyhyys on yksi sosiaalityön tutkimuksen vanhimpia ilmiöitä. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat onnistuneet pääosin torjumaan absoluuttisen köyhyyden, mutta köyhyyttä ilmenee niissä kuitenkin suhteellisesti. Suhteellisella köyhyydellä viitataan tilanteeseen, jossa yksilön elintaso jää alle yhteiskunnan keskimääräisen elintason muun muassa pienituloisuuden vuoksi [1, 2]. Tästä on tutkimuksen mukaan usein seurauksena esimerkiksi lisääntynyt elämän arvaamattomuus, vähentynyt päätäntävalta omissa asioissa sekä heikentynyt … Jatka lukemista Köyhyystietoisen sosiaalityön aika? →