Mari Kivistö, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto & Merja Tarvainen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto & Marjatta Martin, yliopistotutkija, Lapin yliopisto & Oona Lipponen, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto & Jari Lindh, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto
Vammaiset ihmiset kohtaavat usein syrjintää ja esteitä, joiden juurisyyt kiinnittyvät rakenteisiin. Vammaisiin ihmisiin saatetaan esimerkiksi suhtautua yhtenäisenä ryhmänä, mikä heikentää heidän yksilöllisiä mahdollisuuksiaan toimia ja osallistua. Sen sijaan asenteellisia ja rakenteellisia esteitä purkavilla käytännöillä ja tiedon tuotannolla voidaan edistää vammaisten ihmisten osallisuutta omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Avaamme tekstissämme rakenteellisen vammaissosiaalityön tarvetta sekä käytäntöjen että tutkimuksen näkökulmasta. Tekstimme on osa sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa Rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperusta ja -käytännöt hyvinvointialueilla -tutkimushanketta (VN/9739/2023).
Sosiaalityö yhteiskuntatieteenä kiinnittää yksilöiden ja yhteisöjen rinnalla huomiota rakenteisiin, joilla tarkoitetaan muun muassa yhteiskunnassa vakiintuneiksi muodostuneita ideologioita, instituutioita ja toimintakäytänteitä sekä asenneilmapiiriä. Etenkin rakenteellisen sosiaalityön kiinnostus kohdistuu tapauskohtaista sosiaalityötä laajempiin yhteiskunnallisiin toimintaehtoihin. Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on lievittää yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta johtuvia ongelmia sekä vaikuttaa yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen puuttumalla ihmisten elämäntilanteita vaikeuttaviin olosuhteisiin ja rakenteisiin. Rakenteelliseen sosiaalityöhön sisältyy muun muassa epäkohtia koskevan tiedon tuottaminen ja eteenpäin välittäminen sekä rakenteisiin vaikuttavien toimenpiteiden esittäminen. [1, 2.]
Vammaissosiaalityön eräs ominaispiirre on osallistuminen vammaisuutta koskevan tiedon rakentamiseen [esim. 3]. Tällä on vahva yhteiskunnallinen ja sosiaalityön käytännöllinen relevanssi. Vammaisuuden tulkintaa yhteiskunnassa ja myös sosiaalityössä on leimannut lääketiedevetoinen tulkintatapa, jossa vammaisuus määrittyy ensisijaisesti yksilön ominaisuutena. Vammaisuuden tulkintatavat ovat sittemmin laajentuneet yhteiskunnallisin avauksin, jolloin vammaisuutta tulkitaan yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen kannalta. [4, 5, 6.] Vammaissosiaalityössä erilaiset vammaisuuden tulkintatavat voivat tulla vastaan esimerkiksi moniammatillisissa toimintaympäristöissä ja vaikuttaa laajemminkin vammaisuutta koskevaan tiedonmuodostukseen yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä. Tiedonmuodostuksen rakenteellinen ulottuvuus kytkeytyy myös siihen, millaisia osallistumisen paikkoja vammaisille ihmisille tässä yhteydessä avautuu.
Yhteiskuntatieteellinen lähestymistapa vammaisuuteen tulkitsee vammaisuutta yksilön ja yhteiskunnan suhteen näkökulmasta yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja poliittisena ilmiönä painottaen myös vammaisten ihmisten omia kokemuksia tiedon rakentumisessa [esim. 4, 7]. Vammaisten ihmisten kokema rakenteellinen syrjintä on muun muassa osattomuutta koulutuksesta, työelämästä ja toimeentulosta sekä muista tavanomaisina pidetyistä osallisuuden lähteistä [4, 8]. Eriarvoisuuden kokemuksia aiheuttavat myös esimerkiksi rakennetun ympäristön esteellisyys, tiedon saavutettavuuden puutteet, palvelujen riittämättömyys sekä byrokratia ja asenteet [9]. Vammaisten ihmisten arjessa kohtaamat rakenteelliset esteet voivat olla konkreettisia esteitä, kuten esteisiä tavanomaisen arjen ympäristöjä sekä syrjiviä asenteita, jotka kaventavat toimijuutta. Tarvitaan siis rakenteellista vammaissosiaalityötä sekä sen tutkimusta.
Rakenteelliseen vammaissosiaalityöhön voidaan sisällyttää esimerkiksi vammaisten ihmisten työllistymisen ja toimeentulon edistämiseen, asumisolosuhteiden parantamiseen ja ylipäätään heidän oikeuksiensa toteutumiseen liittyvää toimintaa [4]. Tarpeellista on myös rakenteellinen vammaissosiaalityö tietotyönä [10, 11], sillä vammaisten ihmisten kohtaamia epäkohtia koskevaa tietoa tulee välittää eteenpäin aina poliittiseen päätöksentekoon asti. Myönteisten muutosten aikaansaamiseksi tiedon keräämiselle tarvitaan kuitenkin rakenteet ja resurssit [9]. Tietotyön kannalta olennaista on huomioida vammaisten ihmisten osallisuus toiminnan eri tasoilla. Lisäksi huomionarvoista on, että vammaisten ihmisten tieto elämisen ehdoista voi informoida sosiaalityötä riippumatta siitä, ovatko he vammaissosiaalityön asiakkaita vai eivät.
Ajattelemme, että rakenteellisen sosiaalityön ja yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen tutkimuksellisesta vuoropuhelusta voi versoa kiinnostavia avauksia käytäntöjen kehittämiseen sekä vammaissosiaalityön tutkimusperustaisuuden vahvistamiseen. Rakenteellisen sosiaalityön ja yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen lähtökohtien vuoropuheluttaminen voi auttaa tunnistamaan vammaissosiaalityön kohteena myös rakenteet ja siten vahvistaa vammaissosiaalityöhön rakenteellista sosiaalityötä yksilökohtaisen asiakastyön rinnalle. [3, 12, 13, 14.]
Tutkimuksellisesti rakenteellista vammaissosiaalityötä on tarkasteltu erittäin vähän, joten avauksia sen tunnistamiseksi ja jäsentämiseksi tarvitaan. Tällä hetkellä vammaissosiaalityön toimintaympäristöön vaikuttavat muun muassa hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen, vammaispalvelulain reformi sekä tiukentunut talouspolitiikka. Rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperusta ja -käytännöt hyvinvointialueilla -tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperusta ja -käytännöt muotoutuvat hyvinvointialueilla ja sen myötä tehdä näkyväksi vammaisten ihmisten osallisuutta ja oikeuksia vahvistavaa rakenteellista sosiaalityötä. Tiedon tuottamista ja vammaisten ihmisten kohtaamiin rakenteellisiin epäkohtiin vaikuttamista tarvitaan – juuri nyt!
Lähteet
[1] Mullaly, B. (2007). The New Structural work. 3rd edition. Toronto: Oxford University Press.
[2] Pohjola, A. (2014). Rakenteellisen sosiaalityön paikannuksia. Teoksessa A. Pohjola, M. Laitinen & M. Seppänen (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Kuopio: UNIpress, 16–36.
[3] Romakkaniemi, M., Martin, M. & Lappalainen, T. (2019). Vammaissosiaalityön asiantuntijuus harkintavallan perusteena. Teoksessa A. Pohjola, T. Kemppainen, A. Niskala & N. Peronius (toim.) Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaalityö. Tampere: Vastapaino, 171–198.
[4] Oliver, M., Sapey, B. & Thomas, P. (2012) Social work with disabled people. New York: Palmgrave Macmillan.
[5] UN (2006). Convention on the Rights of Persons with Disabilities (CRPD).
[6] Eiler, E. C. & D`Angelo, K. (2020). Tensions and connections between social work and anti-capitalist disability activism: disability rights, disability justice, and implications for practice. Journal of Community Practice 28 (4), 356–372.
[7] Dupré, M. (2012). Disability culture and cultural competency in social work. Social Work Education 31 (2), 168–183.
[8] Närhi, K., Kannasoja, S., Kokkonen, T., Rantamäki, N. & Ruonakangas S. (toim.) (2023). Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. Jyväskylän yliopisto: Sophi.
[9] Katsui, H., Mietola, R., Laitinen, M. Honkasilta, J. & Ritvaniemi, A. (2023). Epävarmuutta ja vaihtelevaa osallisuutta: Selvitys ihmisoikeuksien toteutumisesta vammaisten henkilöiden arjessa. Helsinki: Helsingin yliopisto.
[10] Pohjola, A. (2011). Rakenteellisen sosiaalityön aika. Teoksessa A. Pohjola & R. Särkelä (toim.) Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, 207–224.
[11] Hömppi, P. (2020). Rakenteellinen vammaissosiaalityö. Lopputyö. Rakenteellisen sosiaalityön erikoistumisopinnot. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
[12] Tarvainen, M. & Kivistö, M. (2023). Clients` and social workers` stories about discretion in social work with persons with disabilities. Qualitative Social Work. Online first. https://doi.org/10.1177/14733250231214198
[13] Kivistö, M. & Hokkanen, L. (2023). Vammaissosiaalityön harkitseva toimijuus. Metasynteesi harkinnan rakentumisesta. Janus 31 (4), 337–355. https://doi.org/10.30668/janus.126100
[14] Lindh, J., Kivistö, M., Martin, M., Tarvainen, M., Vesala, H. T. & Heinonen, P. (2023). Harkinta vammaissosiaalityössä. Vammaissosiaalityön harkinta käsitteenä, käytäntönä ja kokemuksena. Kehitysvammaliiton selvityksiä 18. Espoo: Kehitysvammaliitto, 13–20.
Sosiaalityön tiedeblogi — tutkitusti sosiaalityöstä 