Voiko ikääntynyt olla erityisen tuen tarpeessa?

”Miten erityisen tuen tarpeessa oleva iäkäs ihminen tunnistetaan ja miten erityisen tuen tarve määritetään?”

Minna Zechner, apulaisprofessori, Lapin yliopisto

Tiina Soukiala, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Eeva Rossi, tutkija, Lapin yliopisto

Gerontologinen sosiaalityö on ikääntyneiden parissa tehtävää sosiaalityötä, jonka tarve väistämättä lisääntyy väestön ikääntyessä. Tästä huolimatta vanhuspalvelulaista [1] poistettiin vuonna 2016 maininta gerontologisesta sosiaalityöstä [2] ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [3] on havainnut kunnissa puutteita gerontologisen sosiaalityön osaamisessa.

Yksi tällaisen osaamisen puute liittyy siihen, miten erityisen tuen tarpeessa oleva iäkäs ihminen tunnistetaan ja miten erityisen tuen tarve määritetään. Sosiaalihuoltolaista [4] ei juuri ole apua etenkään iäkkäiden kansalaisten suhteen, sillä erityisen tuen tarve määritellään siten, että se ei liity korkeaan ikään. Vanhuspalvelulaissa taas vanhuus tai ‘iäkkyys’ on määritelty sairauksien, vammojen ja rappeutumisen myötä heikentyneeksi toimintakyvyksi. Jos vanhuus sinällään on palveluiden saamisen näkökulmasta toimintakyvyn vajetta, niin milloin vanha tai iäkäs ihminen on erityisen tuen tarpeessa?

Iäkkäiden ihmisten oikeuksien näkökulmasta erityisen tuen tarpeessa olevan määrittely on tärkeää. Tähän tiedon ja osaamisen tarpeeseen pyritään ainakin osin vastaamaan Gerontologinen sosiaalityö erityisen tuen tarpeisiin vastaamassa-hankkeessa [5], joka rahoitetaan yliopistotasoisen sosiaalityön tutkimuksen valtionavustuksella. Vaikka hankkeen aineistojen analyysi on vasta alullaan, on tutkijoita jo askarruttanut, miksi iäkäs henkilö on sosiaalityössä määritelty erityisen tuen tarpeessa olevaksi ja toisaalta miksi häntä ei ole sellaiseksi määritelty.

Pohdimme tätä aineistoesimerkin avulla. Hankkeen yksi aineistokokonaisuus muodostuu erään kaupungin gerontologisen sosiaalityön erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden asiakirjoista. Tuomme tähän esimerkiksi 76-vuotiaan naisen, jota kutsumme Ailaksi. Ailan puoliso on kuollut noin vuosi sitten, mutta Aila on ollut sosiaalityön asiakkaana jo ennen tätä. Aila kykenee hoitamaan asiansa ja huolehtimaan itsestään ilman apua, eikä muistinkaan suhteen ole ongelmia. Fyysisiä vaivoja on sen verran, että käveleminen on hankalaa, mutta onneksi Ailalla on auto, jota hän pystyy ajamaan ja pääsee siten liikkumaan sujuvasti. Auton ostoon Aila on ottanut lainaa.

Sosiaalityön asiakkuus johtuu taloudellisesta niukkuudesta, sillä Aila on jäänyt sairaseläkkeelle ja eläke on toimeentulon kannalta liian pieni. Vaikka Aila saa perustoimeentulotukea, tarvitsee hän lähes jatkuvasti myös harkinnanvaraista toimeentulotukea, enimmäkseen lääkkeisiin. Sosiaalityöntekijän tapaamisissa Aila saa tukea perustoimeentulotuen hakemiseen Kelasta sekä käy läpi puolison kuolemaan liittyviä tunteita ja ajatuksia.

Ailan tilanteen kautta voimme pohtia erityisen tuen tarvetta monella tavalla. Onko ‘pelkkä’ jatkuva taloudellinen niukkuus syy erityisen tuen tarpeeseen, etenkin kun syynä on matala eläke?

Ailalla ei ole elämänhallinnan ongelmia, kuten päihteiden väärinkäyttöä tai ulosotossa olevia velkoja. Matala tulotaso ja mahdottomuus hankkia lisätuloja työnteolla voivat aikaansaada jatkuvan tarpeen harkinnanvaraiselle toimeentulotuelle ja siten myös sosiaalityön tarpeen, mutta onko kyse silloin erityisen tuen tarpeesta? Vai liittykö erityisen tuen tarve muuttuneeseen elämäntilanteeseen, leskeksi jäämiseen? Ailalle tuottaa hankaluuksia hakea perustoimeentuloa ja siksi hän tarvitsee paljon neuvontaa ja tukea Kelassa asioimisessa. Voiko olla, että myös palvelujärjestelmän monimutkaisuus tuottaa erityisen tuen tarvetta? [6]

Vai onko kyse siitä, että Aila on iäkäs ja hänen toimintakykynsä on alentunut ja siksi hän tarvitsee tukea Kelassa asioimiseen? Jos ikääntyneen henkilön toimintakyky on alentunut, voi hän olla sosiaalityön tarpeessa olematta erityisen tuen tarpeessa. Taloudellisen niukkuuden pitkittyneisyys ja pysyvien ratkaisujen puute eivät tarkoittane erityisen tuen tarpeessa olemista.

Toisaalta Aila joutuu elämään hankalassa ja toivoa vailla olevassa tilanteessa. Joka kuukausi hän joutuu pohtimaan, miten saa hankittua välttämättömän ravinnon, lääkkeet ja maksettua asumiskustannukset sekä autosta aiheutuvat kulut. Palvelujärjestelmän ja sosiaalityön kannalta asiakas on vaikeasti autettava, koska keinoja pysyvän muutoksen aikaansaamiseen ei juuri ole. Sosiaalityöntekijä voi kulkea Ailan rinnalla ja antaa tukea välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseksi.

Ailan asiakkuutta kuvaavissa kirjauksissa erityisen tuen tarvetta ei ole perusteltu tai tuotu millään tavalla esille. Emme siis tiedä millaisen päättelyn ja pohdinnan tuloksena sosiaalityöntekijä on määritellyt Ailan erityisen tuen tarpeessa olevaksi. Ehkä sosiaalityöntekijällä on jotain sellaista tietoa tai ymmärrystä Ailan tilanteesta, joka ei käy ilmi kirjauksista.

Millaisiin seikkoihin nojautuen erityisen tuen tarve tulisi perustella asiakkaan asiakirjoissa? Entä miten tarkkaan asiakkaan elämäntilanteen ne tekijät, jotka ovat erityisen tuen tarpeen määrittelyn taustalla, tulisi kirjata? Mikäli niitä ei kirjata, onko mahdollista, että toinen työntekijä poistaa erityisen tuen tarpeen määrittelyn asiakkaan tiedoista? Mitä silloin tapahtuu?

Toinen seikka, joka herätti kiinnostusta Ailan tilanteessa on auto. Auton ylläpitäminen on kallista: autosta on käyttökustannuksia ja lainaa on lyhennettävä. Tätä Ailalle välttämätöntä menoa ei huomioida erillisenä kuluna perustoimeentulotuessa. Mikäli Ailalla ei olisi autoa, olisiko hänellä varaa maksaa lääkekulunsa ja mahdolliset äkilliset lääkärissäkäynnit, joihin harkinnanvaraista toimeentulotukea on myönnetty? Ilman autoa Ailan liikkuminen olisi kuitenkin hankalaa ja hän ehkä joutuisi turvautumaan kauppakuriiriin sekä mahdollisesti kotipalveluun.Lääkärissä hän kävisi Kelan tuella taksilla ja muihin menoihin hän saisi varmaankin kunnalta kuljetuspalvelua. Aila on kykenevä hoitamaan omia asioitaan, mutta tarvitsee apua perustoimeentulotuen hakemiseen. Miten hän selviäisi erilaisten uusien etuuksien ja palveluiden hakemisesta? Olisiko hän silloin vielä enemmän erityisen tuen tarpeessa? Erään tulkinnan mukaan tärkeintä on tunnistaa riski, että henkilö voi jäädä ilman tarvitsemiaan palveluja [7].

Erityisen tuen tarpeesta on tehty vähän tutkimusta ja se kohdentuu pääasiassa nuoriin ja lapsiin, joilla erityisen tuen tarpeiden määrittelyn taustalla on usein erilaiset tarkkaavaisuushäiriöihin liittyvät diagnoosit [8]. Jo yksi esimerkki tekee näkyväksi sen, että iäkkäiden erityisen tuen tarpeen määrittely ei ole kovin selvää ja tarkkarajaista, vaan saa käytännössä hyvin monenlaisia sisältöjä. Nämä varmasti myös vaihtelevat työntekijästä tai toimintaympäristöstä toiseen. Tätä moninaisuutta tarkastelemme GERIT-hankkeessa erilaisten aineistojen kautta: asiakirjat, iäkkäiden haastattelut, kolmannen sektorin toimijoiden ja sosiaalihuollon työntekijöiden ryhmähaastattelut. Monipuolisten aineistojen ja lähestymistapojen myötä vähitellen rakentuu yhteistä ymmärrystä ikääntyneen erityisen tuen tarpeesta. Tavoitteena on tarjota käytännön työtä tekeville aineksia asiakkaan tilanteen perusteelliseen analyysiin. 

Lähteet

[1] Vanhuspalvelulaki eli Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012

[2] Rossi, Eeva. 2021. Osista muodostuva kokonaisuus: kuvaus gerontologisesta sosiaalityöstä, sen käytännöistä ja niiden tutkimisesta. Rovaniemi: Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64759

[3] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018. Vanhuspalvelujen tila. Vanhuspalvelujen tila 2018

[4] Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, §3; §37

[5] Gerontologinen sosiaalityö erityisen tuen tarpeisiin vastaamassa-hankkeessa 2021–2022. Hankkeen internetsivut. https://blogs.helsinki.fi/gerit-hanke/

[6] Korpela, Tuija, Heinonen, Hanna-Mari, Laatu, Markku, Raittila, Simo & Ylikännö, Minna (toim.). 2020. Ojista allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit. Helsinki: Kela. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/319709

[7] Liukko, Eeva. 2019. Erityistä tukea tarvitseva henkilö palvelujärjestelmässä Palvelupolut kuntoon -hankkeen seminaari 18.11.2019, Jyväskylä. https://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2020/02/Eeva-Liukko-PAKUseminaari-181119-Jyv%c3%a4skyl%c3%a4.pdf

[8] Erikson, Susan. 2018. Palvelujärjestelmän ammattilaisten käsitykset oppimisvaikeuksista ja erityisen tuen tarpeesta nuorten siirtymävaiheissa koulutuksesta työelämään. Teoksessa Sanna Aaltonen & Antti Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 79–102.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s