Traumainformoitu sosiaalityö – pyrkimystä ymmärtää yksilön kokonaistilannetta

Teija Karttunen, YTT, sosiaalityön yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Sosiaalityön kentällä on viime vuosina esiintynyt yhä useammin sanapari traumainformoitu tai traumatietoinen sosiaalityö. Se on läpäissyt erilaisia koulutuksia, webinaareja, kehittämishankkeita ja traumainformoitua työotetta käsitteleviä ammattikirjoja on myös julkaistu ^{[1] [2]}. Kansainvälisesti on niin ikään julkaistu runsaasti traumainformoitua sosiaalityötä koskevaa tutkimusta ja kokonaisia teemanumeroita tieteellisissä aikakauslehdissä.

Mutta mitä on traumainformoitu tai traumatietoinen sosiaalityö? Tämän ymmärtämiseksi on perusteltua pysähtyä tarkastelemaan ensinnäkin sitä, mitä on trauma. Sanana trauma on hienojakoinen ja se saa eri merkityksiä kontekstista riippuen^[3]. Trauman on määritelty viittaavan sellaiseen kokemukseen, jonka myötä ihminen kokee sietämätöntä avuttomuutta, pelkoa vahingoittumisesta, äärimmäistä tilanteen hallinnan tunteen menettämistä ja on epävarma selviytymisestään. Tällaisia kokemuksia voivat olla esimerkiksi onnettomuus, kidutus, rikoksen uhriksi joutuminen, koulukiusaaminen tai pitkäkestoinen kaltoinkohtelu kasvuympäristössä.^[4] Kyse on tapahtumista ja tilanteista, joiden järkyttävyys ylittää yksilön tai yhteisön psyykkisen kestokyvyn^[5].

Trauman keskeinen problematiikka on siinä, että koetun sanallistaminen ja tiedostaminen voi olla vaikeaa jopa ihmiselle itselleen ja edellyttää huomattavia sosiaalisia ja psykologisia resursseja^[6].  Sekä asiakas että sosiaalityöntekijä voivat olla hämillään, vetäytyviä tai epävarmoja, jos tunnistamaton ja tiedostamaton trauma valuu kohtaamiseen. Samoin esimerkiksi sosiaalityöntekijällä oleva valta voi yhdistyä asiakkaan mielessä ihmissuhteeseen, jossa häntä on alistettu ja nöyryytetty. Tällöin luottamus ja mahdollisuudet työskentelyyn voivat olla hauraalla pohjalla.

Sosiaalityön näkökulmasta yhteiskuntatieteellinen trauman käsitteellistäminen puolestaan tuo esille sosiaaliset ulottuvuudet ja sosiokulttuurisen kontekstin merkityksen. Huomio kohdistuu eriarvoisuutta, syrjintää ja sortoa tuottaviin rakenteellisiin tekijöihin, jotka voivat altistaa yksilöitä traumaattisille kokemuksille tai niiden toistumiselle^[7]. Trauma voidaan nähdä hitaana prosessina: trauma kerrostuu ajan myötä toistuvista tapahtumista, kokemuksista ja tunteista ja se heijastuu yksilön asemoitumiseen suhteessa yhteiskuntaan ja yhteisöön.^[8] Makrotasoon kiinnittyvä ymmärrys traumoista siirtää katseen yksilötason oireesta ja häiriöstä yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin juurisyihin historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa^{[9] [10]}. Trauma ei tapahdu tyhjiössä, vaan sillä on systeemiset sidokset. Trauma voi myös olla kollektiivinen, kuten sota tai kansanmurha, ja siirtyä vuorovaikutuksen, tunteiden ja kulttuurisen ilmaisun kautta sukupolvelta toiselle — ja toisinaan tämäkin tapahtuu tiedostamatta ^[11].

Sinällään trauma ei ole uusi käsite tai ilmiö sosiaalityössä, sillä sosiaalityön asiakkaiden elämää koskettavat erilaiset traumaattiset kokemukset ovat yleisiä ja niihin liittyvät sosiaaliset vaikutukset voivat osaltaan olla asiakkuuden taustalla^[12]. Eri asia on, missä määrin asiakkaiden traumataustaa on kulloinkin tunnistettu ja huomioitu. Toisaalta traumaa ei pidä nähdä automaatioselityksenä kaikille ongelmille, ja käsitteen käyttöön liittyy vallan elementti: mitkä kokemukset tunnistetaan traumaksi ja mitkä sivuutetaan? Trauman kokemisessa on yksilöllistä variaatiota, ihmisten tuen tarpeet eivät ole yhtäläisiä eivätkä läheskään kaikki päädy esimerkiksi psykiatrin vastaanotolle.^[13]

Termin traumainformoitu ensimmäisiä esille nostajia olivat 2000-luvun alussa yhdysvaltalaiset Roger Fallot ja Maxine Harris. He toivat esille sen, että sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden taustoissa on erilaisia vaikeita ja traumaattisia kokemuksia, mutta palvelut eivät välttämättä huomioi näitä^[14].  Traumainformoitu viitekehys ei ole mikään täsmällinen sosiaalityön (työ)menetelmä eikä sitä pidä sekoittaa traumapsykoterapiaan tai traumaspesifeihin interventioihin^[15]. Se on pikemminkin lähestymistapa, joka sisältää ymmärryksen traumasta, pyrkimyksen tunnistaa trauman vaikutuksia sekä heijastumista yksilöiden ja yhteisöjen kokemusmaailmaan ja nykytilanteeseen. Se pyrkii välttämään sellaisia käytäntöjä, jotka organisaatioiden toiminnoissa ja asiakaskohtaamisissa voivat tuottaa turvattomuuden ja uudelleen traumatisoitumisen kokemuksia. Traumainformoidun lähestymistavan keskeiset periaatteet ovat (1) turvallisuus, (2) luotettavuus ja läpinäkyvyys, (3) vertaistuki, (4) yhteistyö ja vastavuoroisuus, (5) voimaannuttaminen ja valinnanvapaus, äänen antaminen asiakkaille sekä (6) sukupuoleen, historiaan ja kulttuuriin liittyvien tekijöiden huomioiminen. Kiteytetysti kyse on siitä, että sen sijaan, että asiakkailta kysyttäisiin: ”mikä sinua vaivaa?”, kysymys kuuluukin: ”mitä sinulle on tapahtunut?”^{[16] [17]}

Traumainformoitu lähestymistapa ei koske vain asiakastyötä; sen periaatteiden toteutumista tulisi tarkastella koko organisaation, sen toimintojen ja johtamisen tasoilla.[18] Traumainformoitu organisaatio on tietoinen siitä, että työntekijöillä voi yhtä lailla olla taustallaan vaikeita kokemuksia. Se tunnistaa traumaattisten kokemusten kohtaamisen välittymisen työntekijöiden työhyvinvointiin ja jaksamiseen.^[19] Traumainformoitu lähestymistapa on kiinnostunut myös fyysisiin tiloihin liittyvistä puitteista ja ratkaisuista: millaiset esimerkiksi jonkun toimintayksikön odotustilat ovat, miten asiakas voi säädellä omaa fyysistä etäisyyttä toisiin asiakkaisiin ja työntekijöihin tai miten vaikkapa hätämajoituspalvelun huoneet on sisustettu traumanäkökulma huomioiden^[20].

Traumainformoidun sosiaalityön käytännön sovelluksia ja hankkeita voidaan paikantaa laajasti sosiaalityön eri alueille, esimerkiksi: lastensuojeluun ja lapsiperhepalveluihin, asunnottomuuteen kohdistuviin palveluihin, ikääntyneiden ja vammaisten palveluihin, rikostaustaisten asiakkaiden kanssa tehtävään työhön, lähisuhdeväkivaltaan, päihde- ja mielenterveysongelmiin, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen sekä seksityötä ja ihmiskauppaa koskeviin kysymyksiin. Yhtenä uniikkina kokeiluna voidaan mainita Yhdysvalloissa toteutettu tutkimus- ja kehittämishanke, jossa kirjaston yhteyteen integroitiin traumainformoitua sosiaalipalveluihin liittyvää ohjausta ja neuvontaa. Mukana tässä olivat yliopisto, maisterivaiheen sosiaalityön opiskelijat sekä paikallinen kirjasto. Kirjasto jäsentyy kaikille avoimena ja myös yhteisön haavoittuvassa asemassa olevia jäseniä palvelevana tilana ja turvapaikkana; siten se on ideaali yhteistyötaho myös sosiaalityölle.^[21]

Sosiaalityössä on tärkeää tunnistaa ja nimetä traumoihin liittyvän sosiaalisen kärsimyksen rakenteelliset syyt. Toisaalta merkityksellisiä ovat myönteiset arkipäivän sosiaaliset verkostot: yksilökeskeisen orientaation sijaan tulisi kiinnittää huomiota kannattelevien yhteisöjen ja suhteiden mahdollisuuksiin tuottaa tukea ja turvaa^[22]. Sosiaalityön tavoitteena on edistää oikeudenmukaisuutta, vahvistaa hyvinvointia tukevia olosuhteita ja yksilöiden toimintakykyä. Suhteessa näihin tavoitteisiin traumainformoidun sosiaalityön periaatteiden tarkastelu havahduttaa siihen, miten palvelumme ja järjestelmämme eivät aina tue näitä tavoitteita. Ne voivat toimia pikemminkin päinvastoin: paitsi yksilöitä ja yhteisöjä, myös sosiaalityöntekijöitä ja heidän työyhteisöjään vaurioittavalla, niiden ääntä ja kokemusta vähättelevällä tavalla. Jätän lopuksi lukijan pohdittavaksi seuraavan kysymyksen: Voisiko traumainformoitu sosiaalityö tarjota yhden peilauspinnan siihen, mikä systeemien ja organisaatioiden tasolla ei toimi, mikä on ”rikki” ja mihin muutosta tulisi suunnata?

---

^[1] Linner-Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) (2022). Traumainformoitu työote. PS-Kustannus.

^[2] Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) (2020). Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam Books.

^[3] McNally, R. J. (2010). Can we salvage the concept of psychological trauma? The Psychologist, 23(5), 386–389.

^[4] Antervo, A. (2017). Traumatisoituminen ja olemisen sietämättömyys. Finnnanest, 50(2),133–137.

^[5] Punamäki, R-L. & Isosävi, S. (2013). Varhainen vuorovaikutus ja vanhemman trauma: analyysi vaikutuspoluista ja suojaavista tekijöistä. Psykologia, 48 (5–6), 417–430.

^[6] Punamäki, R-L. (2004). Siirtyykö trauma sukupolvelta toiselle? Mielenterveys ja perhesuhteet väkivallan uhrien perheissä. Teoksessa U. Aatsinki, & J. Valenius (toim.), Ruumiita ja mustelmia. Näkökulmia väkivallan historiaan. (pp.53–73). Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Väki voimakas 17.

^[7] Avruch, D.O. & Shaia, W.E. (2022). Macro MI: Using Motivational Interviewing to Address Socially-engineered Trauma. Journal of Progressive Human Services, 33(2), 176-204.

^[8] Meretoja, H. (2020). Philosophies of Trauma. Teoksessa C.Davis & H.Meretoja (eds.), The Routledge Companion to Literature and Trauma. (pp. 23-35). Routledge.

^[9]Shaia, W., Avruch, D.O., Green, K. & Godsey, G. M. (2019). Socially-Engineered Trauma and a New Social Work Pedagogy: Socioeducation as Critical Foundation of Social Work Practice. Smith College Studies in Social Work, 89 (3-4), 238-263.

^[10] McKenzie-Mohr, S., Coates J. & McLeod, H. (2012). Responding to the needs of youth who are homeless: Calling for politized trauma-informed intervention. Children & Youth Services Review, 34(1), 136–143.

^[11] Siltala. P. (2016) Taakkasiirtymä. Trauman siirto yli sukupuolvien. Therapeia-Säätiö.

^[12] Joseph, S. & Murphy, D. (2014). Trauma: A Unifying Concept for Social Work. British Journal of Social Work, 44(5), 1094-1109.

^[13] Tseris. E. J. (2013). Trauma Theory Without Feminism? Evaluating Contemporary Understandings of Traumatized Women. Afflia: Journal of Women and Social Work, 28(2), 153-164.

^[14] Knight, C. (2019). Trauma Informed Practice and Care: Implications for Field Instruction. Clinical Social Work Journal, 47, 79-89.

^[15] Butler, L.D., Critelli, P.M. & Rinfrette, R.S. (2011). Trauma-Informed Care and Mental Health. Directions in Psychiatry, 31(3), 197-210.

^[16] Fallot, R. & Harris, M. (2008). Trauma-Informed Approaches to Systems of Care. Trauma Psychology Newsletter, 3(1), 6-7.

^[17] SHAMSA (2014) Trauma-Informed Care in Behavioral Health Services. Treatment Improvement Protocol (TIP). Substance Abuse and Mental Health Services Administration. Series 57. HHS Publication No. (SMA) 13-4801.https://store.samhsa.gov/product/SAMHSA-s-Concept-of-Trauma-and-Guidance-for-a-Trauma-Informed-Approach/SMA14-4884

[18] Bloom, S.L. & Farragher, B. (2013). Restoring Sanctuary. A New Operating System for Trauma-Informed Systems of Care. Oxford University Press.

^[19] Strand, V. (2018). Applying Trauma Theory to Organizational Culture. Teoksessa V. Strand & G. Sprang (eds.), Trauma Responsive Child Welfare Systems. (pp. 19-40). Springer.

^[20] Ajeen, R., Ajeen, D.,Wisdom, J.P., Greene, J.A.,Lepage, T., Sjoelin, C., Melvin, T., Hagan, T.E., Hunter, K.L., Peters, A., Mercer, R. & Brancu, M. (2022) The Impact of Trauma-Informed Design on Psychologicai Well-Being in Homeless Shelters. Psychological Services. Advance online publication. https://doi.org/10.1037/ser0000724.

^[21] Sharkey, C.N, Elkins, J.& Johnson, Z. (2021). Field Note – Creating Trauma-Informed Library Spaces: Lessons Learned from a Pilot Program. Journal of Social Work Education, 59(2), 583-590.

^[22] Van Der Kolk, B. (2017). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. suom. Teija Hallikainen. Viisas Elämä Oy.